Tekstit

ITSEARVIOINTIA KURSSISTA -Hanna Rinta-Aho

Nyt alkaa mielenterveys- ja päihdehoitotyön kurssimme olla loppusuoralla, joten on aika katsoa taaksepäin ja arvioida omaa osaamista ja sen kehittymistä. Tässä postauksessa kerron, mitä kurssista on jäänyt käteen, ja miten tähän pisteeseen ollaan päästy. Mitä tavoittelin kurssilta, ja miten olen päässyt tavoitteisiini? Kurssin aiheena oli mielenterveys- ja päihdehoitotyö, joten oletettavasti lähdin hakemaan kurssilta itselleni uutta tietoa mielenterveyden häiriöistä ja päihderiippuvuuksista. Pidin kurssin aihetta ja teemaa alusta asti mielenkiintoisena, ja koen, että tällä kurssilla olen saanut kattavan mielenterveyttä käsittelevän teoriatiedon lisäksi myös aivan uudenlaisia eväitä myös käytännön työhön. Käytännön työstä puhuttaessa tarkoitan niin mielenterveyshäiriöisten kuin somaattisista sairauksista kärsivien potilaiden hoitotyötä, sillä tällä kurssilla olen entistä vahvemmin oppinut oman persoonan, empatiakyvyn ja toisen tunteiden hyväksymisen suuren merkityksen hoitotyös...
1 kommentti
Lue lisää

Itse- ja prosessin arviointi -Sami Salminen

Blogimuotoinen työskentely oli itsenäistä, ja koin sen ihan hyväksi tavaksi oppia, sillä asiat tuli paitsi kuultua tunnilla, myös luettua itse ja tieto tiivistettyä ja analysoitua kirjoittaessa, joten asioita tuli toistettua eri tavoilla. Pidin mahdollisuudesta syventyä kuhunkin aiheeseen myös itseä kiinnostavalta kannalta, vaikka en ottanutkaan tästä mahdollisuudesta kaikkea irti, vaan pysyin lähinnä yleismaallisessa aiheiden käsittelyssä. Blogimuodossa olisi muutenkin voinut kokeilla käsitellä aiheita hieman eri tavalla, nyt pitäydyin aika paljon tutussa esseemäisessä muodossa, toisaalta hyödyntäen vähän linkkejä ja videoitakin, ja toisinaan vähän kevyempää kirjallista ilmaisua. Prosessi tuntuikin ehkä hieman kevyemmältä, kuin jos aiheista olisi pitänyt kirjoittaa perinteiset esseet. Koen oppineeni mielenterveyshäiriöistä riittävät perustiedot, sekä sisäistäneeni oleellisen mt- ja päihdepotilaan hoitotyöstä: työkalupakissa on empatia, oman suun kiinni pitäminen, kun on aika ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Epävakaa persoonallisuus

Puhuimme koulussa tunnilla persoonallisuushäiriöistä, ja tässä postauksessa esittelemme niistä yhden, epävakaan persoonallisuuden. Ensin puhumme kuitenkin yleisellä tasolla persoonallisuushäiriöistä, niiden synnystä ja vaikutuksesta ihmisen elämään.  Persoonallisuushäiriö, siis mikä? Persoonallisuushäiriöt näkyvät yleensä arkipäiväisessä elämässä parhaiten. Persoonallisuushäiriöillä tarkoitetaan syvälle juurtuneita, vakiintuneita käytösmalleja, jotka ovat joustamattomia ja pitkäaikaisia. Normaaleista käytösmalleista persoonallisuushäiriöt erottavat toisistaan se, että persoonallisuushäiriöissä käyttäytymismallit ovat ihmisten tavanomaisesta, kulttuurisidonnaisista käyttäytymismalleista poikkeavia, ja usein aiheuttavat haitallisia tapahtumia erilaisissa elämäntilanteissa. Persoonallisuushäiriöt ovat ihmisen kehityksen mukana muokkautuvia tiloja, jotka alkavat lapsuudessa tai nuoruudessa ja jatkuvat aikuisiässä, ja ne luokitellaan niissä esiintyvien käytösmallien mukaan. Per...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Masennus eli depressio

Puhuimme koulussa tunnilla mielialahäiriöistä, jotka voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään. Nämä ryhmät ovat masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Usein törmää siihen, että varsinkin masennusta käytetään arkisena terminä aika kevyesti, ja usein arkikielessä tätä termiä käytetään myös hyvin pahasti väärin. ”Minua masentaa ensi viikolla oleva hoitotyön tentti”, sekä ”Minä masennun tästä huonosta tenttituloksesta” ovat hyviä esimerkkejä lausahduksista, joissa termiä masennus käytetään arkisesti kuvastamaan hetkellistä pettymystä ja siitä koituvaa hetkellistä pahaa mieltä. Tämän kaltaisesta hetkellisestä mielialan laskusta kuitenkin tavallinen, psyykkisesti terve ihminen pystyy selviytymään ja mahdollisesti on psyykkisesti vahvempi seuraavan vastaavan tilanteen kohdatessa. Mitä se masennus sitten oikein on, ja miten se vaikuttaa ihmiseen? Masennus eli depressio on oireyhtymä, jossa yleensä sairastuneen ihmisen psyykkinen toimintakyky laskee. Usein myös ihmisen kyky tuntea m...
2 kommenttia
Lue lisää

Ahdistus ja ahdistuneisuushäiriöt

Kuva
Ahdistus on tavalliseen elämään kuuluva normaali tunne. Ahdistuksen ja pelon tunteiden perimmäinen tarkoitus varoittaa ihmistä esim. vaarasta, ja on täten tärkeä biologinen tekijä ihmisen selviytymiselle. Epämääräinen ahdistus, jonka syytä on vaikea määrittää, joka on epätavallisen voimakasta ja/tai pitkäkestoista, ei kuitenkaan ole normaalia. Ahdistuneisuus aktivoi elimistön sympaattista hermostoa ja saattaa tätä kautta ilmetä myös somaattisina oireina, kuten vatsakipuna ja ripulina, takykardiana, rintatuntemuksina tai -kipuna, päänsärkynä, suun kuivumisena, hikoiluna ja vapinana (Huttunen 2017). Pitkään jatkunut ahdistus on henkisesti ja fyysisesti rasittavaa ja haitata arkea ja alentaa toimintakykyä. (Mielenterveystalo n.d.). Ahdistuneisuutta ilmenee eri asteisena lähes kaikissa psykiatrisissa sairauksissa ja häiriöissä (Huttunen 2016). Ahdistuneisuushäiriöt käsittävät useampia häiriöitä, joista tavallisimmat ovat:           Paniikkihäiriö, jossa ilm...
3 kommenttia
Lue lisää

Skitsofrenia -taudin syntyyn vaikuttavia tekijöitä

Skitsofreniasta lyhyesti Skitsofrenia on elinikäinen, vakava psyykkinen sairaus, joka voi ilmetä monin eri tavoin. Skitsofreniaan voi kuulua esim. äänien kuulemista ja todellisuuden tajun poikkeavuutta (ihminen ei erota ympäröivää todellisuutta alitajunnasta nousevista ajatuksista ja peloista). Skitsofrenian oireista puhutaan joko positiivisina tai negatiivisina oireina. Positiivisissa oireissa ihmisen ns. normaaliin olotilaan tulee jotakin lisää, esim. ääniharhat, ja negatiivisissa oireissa ihmisen normaalista olotilasta lähtee jotakin, kuten tunne-elämän ja -ilmaisun latistuminen. Skitsofrenia jaetaan oireiden perusteella alatyyppeihin: paranoidinen (”harhaluuloinen”, johon saattaa liittyä esim. pelko vainotuksi tulemisesta), hajanainen, katatooninen ja erilaistumaton (ns. ”sekamuotoinen”) skitsofrenia. Skitsofreniassa harha voi olla ikään kuin jäänyt päälle, eli sairastunut kuulee ääniä jatkuvasti, tosin ne voivat olla välillä hiljaisempia/huomaamattomampia ja välillä korostunee...
2 kommenttia
Lue lisää

Hoitosuhdetyöskentely ja psykososiaaliset auttamismenetelmät

 Ammatillinen vuorovaikutus ja hoitosuhde Kaikki lähtee ammatillisesta vuorovaikutuksesta Mielenterveyshoitotyössä ammatillinen vuorovaikutus ja yhteistyösuhde hoitajan ja potilaan välillä on keskeinen hoidon menetelmä. Vuorovaikutuksen, esim. molemminpuolisen keskustelun eli dialogin kautta hoitaja saa tietoa potilaan tilasta. Hoitajan tulee aktiivisesti kuunnella ja havainnoida mistä ja miten potilas keskustelee, huomioiden myös mitä potilas jättää sanomatta, onko potilas peloissaan, aggressiivinen, tai mitä muuta hän viestii olemuksellaan. Potilas tuo vuorovaikutussuhteessa tietoa hoitonsa työvälineeksi. Hoitaja hoitaa potilasta keskustelun kautta esimerkiksi motivoimalla, tukemalla ja myös rajaamalla. Vuorovaikutuksen kautta muodostuva yhteisymmärrys hoidon tavoitteista ja toteutuksesta on välttämätöntä hyvän hoidon toteutumiselle. Vuorovaikutuksen on oltava molemminpuolista osallistuvaa vuoropuhelua, jossa etsitään ratkaisua potilaan ongelmiin yhdessä, potilaan voimav...
1 kommentti
Lue lisää