Masennus eli depressio

Puhuimme koulussa tunnilla mielialahäiriöistä, jotka voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään. Nämä ryhmät ovat masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Usein törmää siihen, että varsinkin masennusta käytetään arkisena terminä aika kevyesti, ja usein arkikielessä tätä termiä käytetään myös hyvin pahasti väärin. ”Minua masentaa ensi viikolla oleva hoitotyön tentti”, sekä ”Minä masennun tästä huonosta tenttituloksesta” ovat hyviä esimerkkejä lausahduksista, joissa termiä masennus käytetään arkisesti kuvastamaan hetkellistä pettymystä ja siitä koituvaa hetkellistä pahaa mieltä. Tämän kaltaisesta hetkellisestä mielialan laskusta kuitenkin tavallinen, psyykkisesti terve ihminen pystyy selviytymään ja mahdollisesti on psyykkisesti vahvempi seuraavan vastaavan tilanteen kohdatessa. Mitä se masennus sitten oikein on, ja miten se vaikuttaa ihmiseen?

Masennus eli depressio on oireyhtymä, jossa yleensä sairastuneen ihmisen psyykkinen toimintakyky laskee. Usein myös ihmisen kyky tuntea mielihyvää tai kiinnostua ympärillä tapahtuvista asioista katoaa. On myös masentuneelle tyypillistä, että hänen kykynsä tehdä erinäisiä niin isoja kuin pieniäkin päätöksiä laskee, jolloin masentunut voi usein lykätä päätöksentekoa mahdollisimman pitkälle. Masennuksen oireisiin kuuluu myös unettomuus ja ruokahaluttomuus, jolloin masennukseen sairastuneen ihmisen paino on vaarassa pudota tai jopa putoaa reippaasti. Täytyy myös muistaa, että osalla masentuneista nämä kaksi edellä mainittua oiretta ovat juuri päinvastaisia; osalla voi masennuksen myötä lisääntyä ruokahalu, ja osa kärsii myös liikanukkumisesta. Masennuksessa myös ihmisen minäkuva yleensä on negatiivinen, eikä ihminen osaa nähdä omia hyviä puoliaan. Itsetunto siis yleensä on masennuksessa alentunut. Vaikeimmissa masennuksissa oireisiin voi kuulua myös psykoottisina oireina aistiharhoja sekä harhaluuloja.

Mistä se masennus sitten oikein johtuu?

Masennuksen syntyyn vaikuttaa niin perintötekijät kuin myös muut geneettiset tekijät, masennukselle altistavat persoonallisuuden piirteet, sekä ihmisen elinympäristö ja ihmisen elämän aikana syntyvät kielteiset kokemukset. Suinkaan kaikki masennukselle altistavia geneettisiä tekijöitä kantavat ihmiset eivät välttämättä koko elämänsä aikana sairastu masennukseen, kuten eivät myöskään kaikki, jotka kokevat paljon negatiivisia asioita elämässään.

Kuinka yleistä masennus ja hoitoon hakeutuminen on?

Tilastojen perusteella suomalaisista aikuisista vuosittain masennuksesta kärsii noin viisi prosenttia. Tilastoihin ei kuitenkaan masennuksesta puhuttaessa kannata luottaa liikaa, sillä suurin osa masennusta kantavista ei milloinkaan hakeudu hoitoon masennuksen takia. Tässä hyvä nyrkkisääntö on, että mitä pitkäkestoisempi masennustila on ja mitä vaikeampia oireet ovat, sitä herkemmin hakeudutaan psykiatrisen hoidon piiriin. Noin 10 % suomalaisista perusterveydenhuollossa arvioidaan sairastavan depressiota, mutta vain osa hakee siihen aktiivisesti apua. Tämän vuoksi meidän terveydenhuoltoalan ammattilaisina on tärkeää tunnistaa masennusoireita tarkasti ja puuttua niihin ajoissa. Masennusta esiintyy Suomessa naisilla noin 1,5-2 kertaa enemmän kuin miehillä, ja usein masennukseen liittyy monihäiriöisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että masennusta sairastava voi kärsiä myös esimerkiksi ahdistus- tai paniikkihäiriöstä. Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa noin puolilla potilaista on masennus eli depressio.

Miten masennus voidaan diagnosoida?

Kuten aiemmin jo mainitsin, masennus on oireyhtymä. Masennuksen diagnosoimisessa tärkeää on sekä oireiden tunnistaminen, että niiden yhdistäminen nimenomaan tähän kyseiseen oireyhtymään. Masennus voidaan karkeasti jakaa kolmeen eri tasoon, jotka ovat lievä, keskivaikea ja vaikea masennus. Masennustilat voivat olla myös toistuvia, joka tarkoittaa sitä, että henkilöllä on vähintään kerran aikaisemmin ollut samanlainen masennustila. Masennusoireet eivät ole automaattisesti synonyymi masennukselle: masennusoireita voi olla ilman masennusta (oireet voivat joissakin tapauksissa johtua esimerkiksi B12-vitamiinin puutteesta tai neurologisista poikkeavuuksista, joita emme tässä postauksessa käsittele), mutta masennus voidaan diagnosoida vain, jos tietyt oireet ja masennuksen kriteerit täyttyvät. Jotta masennusdiagnoosi voidaan tehdä, tulee masennusoireita olla vähintään kahden viikon ajan joka päivä, ja oireiden tulee olla vaikeusasteeltaan sellaisia, että ne vaikuttavat merkittävästi potilaan arkipäiväiseen elämään. Masennusdiagnoosin antaa aina lääkäri, ja masennuksen vaikeusaste arvioidaan ICD-10-asteikon (ks. Taulukko 1.) avulla.

Taulukko 1. ICD-10:n mukaiset masennustilan oirekriteerit, joita käytetään sekä toistuvien että kertaluontoisten masennustilojen diagnosointiin

Ohje masennusdiagnoosin määrittämistä varten	Masennusdiagnoosin oirekriteeri
A. Masennusjakso on kestänyt vähintään 2 viikon ajan.	1. Masentunut mieliala suurimman osan aikaa
B. Vähintään kaksi oheisista masennuksen oirekriteereistä (kriteerit 1-3) täyttyy	2. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää
	3. Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys
	4. Itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen
C. Todetaan oheisista oirekriteereistä yhteensä vähintään neljän täyttyminen (B:n ja C:n oirekriteerit yhteenlaskettuna)	5. Perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset
	6. Toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen
	7. Subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna
	8. Psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu
	9. Unihäiriöt
	10. Ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos

Lievässä masennustilassa ICD-10-asteikon oirekriteereistä täyttyy 4-5 ja keskivaikeassa 6-7. Vaikeassa masennuksessa oirekriteereistä täyttyy 8-10, sekä kaikki kohdan B kriteerit. Psykoottisessa masennuksessa näiden oireiden lisäksi esiintyy myös aistiharhoja, kuten esimerkiksi harhaluuloja tai aistiharhoja. Lisäksi masennuksen diagnosointiin voidaan käyttää apuna erinäisiä oiremittareita, joista käytetyin on Beckin depressioasteikko (BDI), Hamiltonin depressioasteikko sekä Montgomery–Åsbergin depressioasteikko (MADRS.)

Miten masennusta voi hoitaa?

Masennuksen hoito suunnitellaan yksilöllisesti jokaiselle potilaalle. Hyvässä masennuksen hoitosuunnitelmassa huomioidaan potilaan omat voimavarat, sekä selvitetään potilaan perhetilannetta. Masennuspotilaan hoidossa on tärkeää ottaa huomioon myös potilaan perhe ja/tai muut läheiset, sillä heidän antamallaan tuella ja kannustuksella on merkittävä rooli potilaan paranemisessa. Hoidossa on huomioitava myös potilaan mahdolliset aiemmat hoitojaksot ja niistä saadut kokemukset, toimintakyky, itsemurhariski, somaattisen terveyden tila, mahdollinen monihäiriöisyys sekä potilaan omat toiveet hoitoon liittyen.

Masennuksen hoito voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen, jotka ovat akuuttivaiheen hoito, jatkohoito sekä ylläpitohoito. Akuuttivaiheen hoidon tärkein tehtävä on saada masennuksen oireet hallintaan ja loppumaan, ja masennuksen vaikeusasteesta riippuen hoitomuodoksi valitaan masennuslääkkeet tai terapia. Tehokkaimmin masennusta hoidetaan käyttämällä yhtä aikaa sekä terapia- että lääkehoitoa. Jos hoito lopetetaan liian nopeasti oireiden häviämisen jälkeen, on todella suuri riski, että oireet palautuvat. Tätä kutsutaan relapsiksi, ja relapsin ehkäisemiseksi onkin tärkeää, että hoitoa jatketaan vielä akuuttivaiheen jälkeenkin. Lääkehoito voidaan lopettaa asteittain, jos potilas on ollut oireeton vähintään puolen vuoden ajan. Jos depressio on toistuvaa, suositellaan aloitettavaksi ylläpitohoito. Ylläpitohoidon aloittamiseksi tulee potilaalla olla takana vähintään kaksi masennusjaksoa, jotka ovat olleet vaikeusasteeltaan vähintään keskivaikeita. Ennen hoidon aloitusta lääkäri keskustelee potilaan kanssa erilaisista hoitomuodoista (esim. lyhytterapia tai pitkäkestoinen terapia.) Ylläpitojaksoa tulee harkita myös silloin, jos aiemmat masennusjaksot ovat olleet vaikeita.

Keskeisiä masentuneen potilaan hoitotyön menetelmiä ovat mm.

•          omahoitajasuhde
•          toivon lisääminen ja toivottomuuden lievittäminen
•          potilaan motivointi ottamaan vastuuta omasta elämästään
•          vaikeiden asioiden selventäminen potilaalle
•          vuorokausirytmin normalisointi
•          kannustaminen fyysiseen aktiivisuuteen

-Hanna Rinta-Aho

Lähteet:

Hämäläinen, Kaisu – Kanerva, Anne – Kuhanen, Carita – Schubert, Carla – Seuri, Tarja, 2010. Mielenterveyshoitotyö. Sanoma Pro Oy, Helsinki.

Isometsä, Erkki – Kivekäs, Teija – Kinnunen, Elina – Lindfors, Olavi – Marttunen, Mauri – Tarnanen, Kirsi – Tuunanen, Arja, 2016. Mieli maassa, mikä avuksi? (Depressio, masennus.) Käypä hoito – suositus. Verkkojulkaisu. <http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/suositus?id=khp00044>

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä, 2016. Depressio. Käypä hoito – suositus. Verkkojulkaisu. <http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023#s12>