ITSEARVIOINTIA KURSSISTA -Hanna Rinta-Aho

Nyt alkaa mielenterveys- ja päihdehoitotyön kurssimme olla loppusuoralla, joten on aika katsoa taaksepäin ja arvioida omaa osaamista ja sen kehittymistä. Tässä postauksessa kerron, mitä kurssista on jäänyt käteen, ja miten tähän pisteeseen ollaan päästy.

Mitä tavoittelin kurssilta, ja miten olen päässyt tavoitteisiini?

Kurssin aiheena oli mielenterveys- ja päihdehoitotyö, joten oletettavasti lähdin hakemaan kurssilta itselleni uutta tietoa mielenterveyden häiriöistä ja päihderiippuvuuksista. Pidin kurssin aihetta ja teemaa alusta asti mielenkiintoisena, ja koen, että tällä kurssilla olen saanut kattavan mielenterveyttä käsittelevän teoriatiedon lisäksi myös aivan uudenlaisia eväitä myös käytännön työhön. Käytännön työstä puhuttaessa tarkoitan niin mielenterveyshäiriöisten kuin somaattisista sairauksista kärsivien potilaiden hoitotyötä, sillä tällä kurssilla olen entistä vahvemmin oppinut oman persoonan, empatiakyvyn ja toisen tunteiden hyväksymisen suuren merkityksen hoitotyössä. Kurssin aikana olen kiinnostunut mielenterveyshoitotyöstä vielä aiempaakin enemmän, ja olen jopa miettinyt mielenterveyteen suuntautumista valmistumisvaiheessa. Kurssin aikana olen myös etsinyt itse paljon sellaista teoriatietoa, mitä kurssikirjassa tai oppitunneilla ei olla ainakaan kovin syvällisesti käsitelty.

Miten meni noin niin kuin omasta mielestä, eli missä asioissa koen kehittyneeni kurssin aikana ja mihin tulisi ehkä vielä jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota?

Omasta mielestäni olen onnistunut tiedonkeruussa ja uuden tiedon omaksumisessa hyvin. Olen tehnyt jokaisen tekstini huolella, ja aina yrittänyt parhaani mukaan tuotoksissani tuoda esille sekä omaamani teoriatiedon, että myös käytännön tietotaitoa, joka meillä kaikilla sairaanhoitajaopiskelijoilla kehittyy koko koulutuksemme ajan ja vielä sen jälkeenkin. Aikataulullisesti minulla on välillä ollut hieman haasteita, välillä on meinannut tulla hieman kiire joidenkin tuotosten kanssa, sillä aika on meinannut käydä vähiin. Varsinkaan kliinisessä hoitotyössä tämä ei ole suotavaa, sillä hoitotyössä asioita ja potilaita ei saisi hoitaa liian kiireellä, oli kyse sitten mielenterveyshäiriöistä tai somaattisista sairauksista.

Mietteitä kurssista, mikä on hyvää ja mitä voisi muuttaa?

Kurssilla annettiin koko ajan selkeitä ohjeita, milloin mikäkin tehtävä tulee olla suoritettuna, mikä on mielestäni tärkeää opiskelijan koulutöiden ja muun elämän aikatauluttamisen kannalta. Apua tehtäviin ja opiskeluun on saanut aina tarvittaessa. Apua on voinut aina kysyä sekä kurssikavereilta että opettajilta, mikä mielestäni on tärkeää, sillä itse ainakin opin asioita paljon paremmin, jos joku tarvittaessa selittää niitä minulle kuin että jos joutuisiin lukemaan kaiken kirjoista yksin. Pidin myös siitä, kun persoonallisuushäiriöitä käsittelevällä tunnilla teimme tehtävän, jossa piti kerrotun kuvitteellisen ihmisen tarinan mukaan osata päätellä, mistä persoonallisuushäiriöstä on kyse. Itse opin paremmin tällaisista tehtävistä, joissa pitää soveltaa paljon oppimaansa tietoa, eikä vain suurin piirtein ulkomuistista kirjoittaa, mitä piirteitä esimerkiksi epävakaaseen persoonallisuushäiriöön kuuluu. Opetus olisi varmasti parempaa, jos koululla olisi tarjota enemmän resursseja tuntiopetukseen, jolloin meillä olisi enemmän lähiopetusta, eikä tarvitsisi suoriutua oppimisesta näin suurelta osin ilman opettajan opetusta ja mahdollisuutta kysellä kasvotusten.

Kiitos kurssista kaikille mukana olleille ja opettajille, sekä iso kiitos myös työparilleni Samille, jonka kanssa yhteistyössä tämä blogimuotoinen oppimispäiväkirja syntyi!