Itse- ja prosessin arviointi -Sami Salminen

Blogimuotoinen työskentely oli itsenäistä, ja koin sen ihan hyväksi tavaksi oppia, sillä asiat tuli paitsi kuultua tunnilla, myös luettua itse ja tieto tiivistettyä ja analysoitua kirjoittaessa, joten asioita tuli toistettua eri tavoilla. Pidin mahdollisuudesta syventyä kuhunkin aiheeseen myös itseä kiinnostavalta kannalta, vaikka en ottanutkaan tästä mahdollisuudesta kaikkea irti, vaan pysyin lähinnä yleismaallisessa aiheiden käsittelyssä. Blogimuodossa olisi muutenkin voinut kokeilla käsitellä aiheita hieman eri tavalla, nyt pitäydyin aika paljon tutussa esseemäisessä muodossa, toisaalta hyödyntäen vähän linkkejä ja videoitakin, ja toisinaan vähän kevyempää kirjallista ilmaisua. Prosessi tuntuikin ehkä hieman kevyemmältä, kuin jos aiheista olisi pitänyt kirjoittaa perinteiset esseet.

Koen oppineeni mielenterveyshäiriöistä riittävät perustiedot, sekä sisäistäneeni oleellisen mt- ja päihdepotilaan hoitotyöstä: työkalupakissa on empatia, oman suun kiinni pitäminen, kun on aika kuunnella potilasta, rajaamisen merkitys ja että empatiaakin on joskus säännösteltävä esim. tiettyjen persoonallisuushäiriöisten kanssa, ja etenkin omien vastareaktioiden/transferenssien kuuntelu ja näiden reaktioiden huomiointi kun pohdin, mikä potilasta saattaa vaivata ja miten häntä tulisi hoitaa ja lähestyä. Nämä työmenetelmät herättivät syvempääkin kiinnostusta, ja halun päästä harjoittelemaan niitä käytännössä sekä oppimaan lisää. Uskon näistä pohjimmiltaan ”ihmistaidoista” olevan hyötyä myös hoitotyön ulkopuolella.