Mielenterveys- ja päihdehoitotyön oppimispäiväkirja -Salminen & Rinta-Aho

Nyt alkaa mielenterveys- ja päihdehoitotyön kurssimme olla loppusuoralla, joten on aika katsoa taaksepäin ja arvioida omaa osaamista ja sen kehittymistä. Tässä postauksessa kerron, mitä kurssista on jäänyt käteen, ja miten tähän pisteeseen ollaan päästy. Mitä tavoittelin kurssilta, ja miten olen päässyt tavoitteisiini? Kurssin aiheena oli mielenterveys- ja päihdehoitotyö, joten oletettavasti lähdin hakemaan kurssilta itselleni uutta tietoa mielenterveyden häiriöistä ja päihderiippuvuuksista. Pidin kurssin aihetta ja teemaa alusta asti mielenkiintoisena, ja koen, että tällä kurssilla olen saanut kattavan mielenterveyttä käsittelevän teoriatiedon lisäksi myös aivan uudenlaisia eväitä myös käytännön työhön. Käytännön työstä puhuttaessa tarkoitan niin mielenterveyshäiriöisten kuin somaattisista sairauksista kärsivien potilaiden hoitotyötä, sillä tällä kurssilla olen entistä vahvemmin oppinut oman persoonan, empatiakyvyn ja toisen tunteiden hyväksymisen suuren merkityksen hoitotyös...

Blogimuotoinen työskentely oli itsenäistä, ja koin sen ihan hyväksi tavaksi oppia, sillä asiat tuli paitsi kuultua tunnilla, myös luettua itse ja tieto tiivistettyä ja analysoitua kirjoittaessa, joten asioita tuli toistettua eri tavoilla. Pidin mahdollisuudesta syventyä kuhunkin aiheeseen myös itseä kiinnostavalta kannalta, vaikka en ottanutkaan tästä mahdollisuudesta kaikkea irti, vaan pysyin lähinnä yleismaallisessa aiheiden käsittelyssä. Blogimuodossa olisi muutenkin voinut kokeilla käsitellä aiheita hieman eri tavalla, nyt pitäydyin aika paljon tutussa esseemäisessä muodossa, toisaalta hyödyntäen vähän linkkejä ja videoitakin, ja toisinaan vähän kevyempää kirjallista ilmaisua. Prosessi tuntuikin ehkä hieman kevyemmältä, kuin jos aiheista olisi pitänyt kirjoittaa perinteiset esseet. Koen oppineeni mielenterveyshäiriöistä riittävät perustiedot, sekä sisäistäneeni oleellisen mt- ja päihdepotilaan hoitotyöstä: työkalupakissa on empatia, oman suun kiinni pitäminen, kun on aika ...

Puhuimme koulussa tunnilla persoonallisuushäiriöistä, ja tässä postauksessa esittelemme niistä yhden, epävakaan persoonallisuuden. Ensin puhumme kuitenkin yleisellä tasolla persoonallisuushäiriöistä, niiden synnystä ja vaikutuksesta ihmisen elämään.  Persoonallisuushäiriö, siis mikä? Persoonallisuushäiriöt näkyvät yleensä arkipäiväisessä elämässä parhaiten. Persoonallisuushäiriöillä tarkoitetaan syvälle juurtuneita, vakiintuneita käytösmalleja, jotka ovat joustamattomia ja pitkäaikaisia. Normaaleista käytösmalleista persoonallisuushäiriöt erottavat toisistaan se, että persoonallisuushäiriöissä käyttäytymismallit ovat ihmisten tavanomaisesta, kulttuurisidonnaisista käyttäytymismalleista poikkeavia, ja usein aiheuttavat haitallisia tapahtumia erilaisissa elämäntilanteissa. Persoonallisuushäiriöt ovat ihmisen kehityksen mukana muokkautuvia tiloja, jotka alkavat lapsuudessa tai nuoruudessa ja jatkuvat aikuisiässä, ja ne luokitellaan niissä esiintyvien käytösmallien mukaan. Per...

Puhuimme koulussa tunnilla mielialahäiriöistä, jotka voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään. Nämä ryhmät ovat masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Usein törmää siihen, että varsinkin masennusta käytetään arkisena terminä aika kevyesti, ja usein arkikielessä tätä termiä käytetään myös hyvin pahasti väärin. ”Minua masentaa ensi viikolla oleva hoitotyön tentti”, sekä ”Minä masennun tästä huonosta tenttituloksesta” ovat hyviä esimerkkejä lausahduksista, joissa termiä masennus käytetään arkisesti kuvastamaan hetkellistä pettymystä ja siitä koituvaa hetkellistä pahaa mieltä. Tämän kaltaisesta hetkellisestä mielialan laskusta kuitenkin tavallinen, psyykkisesti terve ihminen pystyy selviytymään ja mahdollisesti on psyykkisesti vahvempi seuraavan vastaavan tilanteen kohdatessa. Mitä se masennus sitten oikein on, ja miten se vaikuttaa ihmiseen? Masennus eli depressio on oireyhtymä, jossa yleensä sairastuneen ihmisen psyykkinen toimintakyky laskee. Usein myös ihmisen kyky tuntea m...