Alkoholismi

Taudinkuvasta ja epidemiologiasta

Alkoholismia eli alkoholiriippuvuutta olen kuullut luonnehdittavan Suomalaiseksi kansansairaudeksi.  Alkoholiin liittyvä kuolleisuus Suomessa on kuitenkin ollut laskussa vuodesta 2008 lähtien, kääntäen 1980-luvulta jatkuneen nousun (Tilastokeskus 2016).

Alkoholismi on krooninen riippuvuus-sairaus, johon voi kuulua sekä fyysistä että psyykkistä riippuvuutta.  Fyysisen riippuvuuden piirteisiin liittyy toleranssin kasvu, eli alkoholia pitää kuluttaa yhä suurempia määriä saman tyydytyksen saamiseksi, sekä käytön lopettamiseen liittyvät vieroitusoireet. Alkoholistin alkoholinkäyttö on hallitsematonta, ja johtaa usein ongelmiin eri elämänalueilla, kuten ihmissuhteissa ja töissä. Runsas alkoholinkulutus johtaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä useisiin jopa hengenvaarallisiin liitännäissairauksiin, yleisimpänä haimatulehdus ja maksakirroosi. (Huttunen 2016). Psyykkisen riippuvuuden piirteitä ovat mm. ongelman kieltäminen, ns. sairaudentunnottomuus, joka tekee hoidosta ja joskus sairauden tunnistamisesta hankalaa.

Alkoholiriippuvuuden lisäksi ongelmallisessa käytössä esiintyy esim. riskikäyttöä ja suurkulutusta, jossa alkoholia käytetään suositukset ylittävä määrä, mutta riippuvuutta ja/tai alkoholiin liittyviä ongelmia ei ole vielä ilmennyt. Myös näihin tulisi puuttua terveydenhuollossa, sillä ne voivat johtaa alkoholismiin.

Moniulotteinen alkoholismi

Alkoholismin vaikutukset eivät ulotu vain alkoholistiin itseensä, vaan se voi aiheuttaa ongelmia myös esim. perheessä. Lisäksi alkoholismin komorbidina, eli siihen liittyvänä tai itsenäisesti samaan aikaan esiintyvänä sairautena voi olla esim. masennusta, ahdistuneisuushäiriötä, traumaperäistä stressihäiriötä, skitsofreniaa tai muita psykiatrisia tai somaattisia sairauksia. Perhe-ongelmat voivat olla syy tai seuraus alkoholismissa, tai molempia. Pitkään jatkunut alkoholismi on myös saattanut ehtiä juurtua perheen voimasuhteisiin ja dynamiikkaan niin vahvasti, että alkoholistin raitistuminen johtaa tähän liittyvien ongelmien esilletuloon. Hoidossa tulisikin ottaa huomioon myös alkoholistin perhe ja mahdolliset muut läheiset, ohjata heitä tarvittaessa esim. alkoholistin läheisille tarkoitettuihin tukiryhmiin. Alkoholistia tulee hoitaa kokonaisvaltaisesti. Rahansa juoneet saattavat esim. tarvita sosiaalityöntekijän palveluita.

Alkoholistin hoidon erityispiirteitä ja haasteita

Alkoholismiin liittyvä ongelmien kieltäminen on haaste terveydenhoidon ammattilaisille, ja kaikkien terveydenhuollossa työskentelevien tulisi osata tunnistaa alkoholismista kieliviä merkkejä, sillä jokainen tulee todennäköisesti kohtaamaan alkoholisteja työssään, ja he saattavat olla ainoa ns. viranomaiskontakti, joka voi puuttua asiakkaan alkoholismiin. Alkoholismin kieltäminen voi johtua esim. potilaan alkoholinkäyttöönsä liittyvästä häpeästä. Ongelman puheeksi ottamisessa hoitajan on osattava käyttää oikein ammatillisen vuorovaikutuksen työkaluja, esimerkiksi konfrontaatiota ja empatiaa. Potilasta haastatellessa keskustelu tulisi aloittaa avoimella kysymyksellä, sillä valintakysymys ("kyllä" tai "ei" -kysymys) saattaa johtaa keskustelun tyrehtymiseen, etenkin jos potilas kieltää alkoholinkäyttönsä, ja näin ongelman tunnistus vaikeutuu. Tunnistamiseen voidaan myös käyttää esim. laboratoriomittauksia ja alkometriä. Suomalaisessa kulttuurissa riskikäyttöön viittaa jo ajanvarausvastaanotolla mitattu alle 1 promillen alkoholipitoisuus. Alkoholismiin liittyvän toleranssin kasvun vuoksi suurempikin promillemäärä ei välttämättä näy potilaan olemuksessa, joten pienikin epäily vastaanotolle hakeutuneen potilaan humaltumisesta kannattaa varmistaa matalalla kynnyksellä alkometrin avulla, jotta mahdollinen ongelma voidaan tunnistaa ja puuttua siihen. (Käypä hoito -suositus alkoholiongelmaisen hoidosta 2015).

Alkoholismin tunnistamisen tukena voidaan käyttää laboratoriomittauksia, mutta ei kuitenkaan potilashaastattelua korvaavana.  Laboratoriokokeita voidaan käyttää esim. hoitoon motivoinnissa, hoidon tulosten seurannassa, tai jos tarvitaan erotusdiagnostiikkaa alkoholin aiheuttamien elinvaurioiden tunnistamiseksi. Käytettyjä laboratoriomittauksia ovat: veren tai hengitysilman alkoholipitoisuus, seerumin glutamyylitransferaasi (GT), punasolujen keskitilavuus (MCV) ja seerumin niukkahiilihydraattinen transferriini (CDT). (Käypä hoito -suositus alkoholiongelmaisen hoidosta 2015).

Hyvän hoitosuhteen muodostus ja psykososiaaliset keinot ovat alkoholismin hoidon perusta, mutta alkoholismin hoidossa käytetään myös lääkehoitoa (Käypä hoito -suositus alkoholiongelmaisen hoidosta 2015). Lääkehoidolla voidaan pyrkiä esim. vähentämään alkoholin aiheuttamaa mielihyvän tunnetta ja näin estämänä ”retkahduksia” (naltreksoni). Disulfiraamilla aiheutetaan se, että pienikin määrä alkoholia aiheuttaa minuuteissa voimakasta pahoinvointia, oksentelua, hikoilua, ihon punoitusta, päänsärkyä, rintakipua, ja näin estetään alkoholin käyttö tai vähennetään siitä saatavaa mielihyvää.

Alkoholismiin ja sitä sairastaviin liitettyjen stigmojen vuoksi hoitajan on hyvä olla tietoinen omista ennakkoluuloistaan, ja pyrkiä kohtaamaan jokainen potilas, myös alkoholisti, ihmisenä. Hoitajan tulee oivaltaa, että alkoholismi ei aina näy päällepäin, ja lisäksi tautiin kuuluva kieltäminen tekee tunnistamisesta haastavaa. Lisäksi ennakkoluulot ja stigmatisointi voivat vaikuttaa hoitajan motivaatioon hoitaa potilasta parhaalla mahdollisella tavalla. Hoitaja saattaa pelätä esim. humaltuneen potilaan väkivaltaisuutta. Omiin ennakkoluuloihini lukeutuu ennen kaikkea epäily alkoholistin omasta tahdosta parantua, hoitoon sitoutumisesta ja täten kokemus hoitotyön mielekkyydestä heidän kohdallaan. Alkoholismista parantuneiden, parantumisprosessia läpikäyvien tai sairauden kanssa elävien kokemusasiantuntijavierailu auttoi itseäni karistamaan jonkin verran ennakkoluuloja, ja oman kokemukseni kautta mieltäisinkin esim. AA-kokouksessa vierailemisen sairaanhoitajille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille hyväksi tavaksi hankkia tietoa ammatillisen osaamisensa tueksi.

-Sami Salminen

Lähteet:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt. Verkkojulkaisu. ISSN=1799-5051. 2015, 4. Alkoholikuolleisuus väheni edelleen. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 16.01.2018. Saatavilla sähköisenä: https://www.stat.fi/til/ksyyt/2015/ksyyt_2015_2016-12-30_kat_004_fi.html

Huttunen, Matti 2016. Alkoholiriippuvuus (alkoholismi). Lääkärikirja Duodecim. Verkkodokumentti. Viitattu 16.01.2018. Luettavissa: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00196

Alkoholiongelmaisen hoito 2015. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Verkkodokumentti. Viitattu 16.01.2018. Luettavissa: http://kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50028#K1