Ahdistus ja ahdistuneisuushäiriöt

Ahdistus on tavalliseen elämään kuuluva normaali tunne. Ahdistuksen ja pelon tunteiden perimmäinen tarkoitus varoittaa ihmistä esim. vaarasta, ja on täten tärkeä biologinen tekijä ihmisen selviytymiselle. Epämääräinen ahdistus, jonka syytä on vaikea määrittää, joka on epätavallisen voimakasta ja/tai pitkäkestoista, ei kuitenkaan ole normaalia. Ahdistuneisuus aktivoi elimistön sympaattista hermostoa ja saattaa tätä kautta ilmetä myös somaattisina oireina, kuten vatsakipuna ja ripulina, takykardiana, rintatuntemuksina tai -kipuna, päänsärkynä, suun kuivumisena, hikoiluna ja vapinana (Huttunen 2017). Pitkään jatkunut ahdistus on henkisesti ja fyysisesti rasittavaa ja haitata arkea ja alentaa toimintakykyä. (Mielenterveystalo n.d.). Ahdistuneisuutta ilmenee eri asteisena lähes kaikissa psykiatrisissa sairauksissa ja häiriöissä (Huttunen 2016).

Ahdistuneisuushäiriöt käsittävät useampia häiriöitä, joista tavallisimmat ovat:
  •          Paniikkihäiriö, jossa ilmenee toistuvia paniikkikohtauksia, myös spontaanisti.
  •          Sosiaalinen pelko, jossa ahdistus liittyy sosiaalisiin tilanteisiin ja sille ominaista on sosiaalisten tilanteiden vältteleminen
  •          Kohde- ja tilannekohtainen pelko eli fobiat, aiheuttaa pelkoja laukaisevien kohteiden ja tilanteiden välttelyä
  •          Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joka on pitkäaikainen ja siihen kuuluu kyvyttömyys hallita huolestuneisuutta. Tämä on taustatekijöiltään moninainen häiriö, ja siihen sairastumisen riskiä voivat lisätä synnynnäiset ja temperamenttiin liittyvät tekijät, stressaavat ja traumaattiset tapahtumat, sosiaalisen tukiverkoston niukkuus, runsas kahvin juonti sekä tupakointi ja alkoholin liikakäyttö (Huttunen 2016).
  •          Pakko-oireinen häiriö, johon liittyy pakkoajatuksia- ja toimintoja, esim. ns. tarkistusrituaaleja
  •          Traumaperäinen stressihäiriö, joka liittyy traumaattiseen tapahtumaan. Tähän liittyy takaumia eli tapahtumaan liittyvien mielikuvien toistuminen, sekä kohonnut vireystila ja turtuminen.


Ahdistuneisuutta voivat aiheuttaa myös monet somaattiset sairaudet tai ne voivat olla oireita lääkkeiden sivuvaikutuksista. (Huttunen 2017).

Lääkkeetön hoito

Hoidossa tärkeää on sairastuneen, hänen läheistensä sekä myös esim. työtovereiden ymmärtämys siitä, että oireet ovat ihmisen tahdosta riippumattomia. Tämä on oleellista ahdistuneisuuteen liittyvän syyllisyyden ja häpeän tunteiden vähentämiseksi, jotka ovat omiaan ylläpitämään ahdistuksen kierrettä. Tiedonannolla sairauden luonteesta vähennetään siihen liittyvää stigmaa, mikä vaikuttaa siihen miten sairastuneen lähipiiri suhtautuu oireisiin, mikä heijastuu potilaaseen itseensä positiivisesti. Lääkkeettömään hoitoon kuuluvat erilaiset psykoterapeuttiset auttamismenetelmät, ja itsehoidon merkitys on jokseenkin korostunut.

Esimerkiksi Mielenterveystalo.fi tarjoaa omahoito-ohjeita ahdistuksen omahoitoon:

Tarjolla on myös omahoidon tueksi nettiterapiaa. Alla nettiterapiaohjelman esittelyvideo:



Psykoterapeuttisista hoidoista erityisesti kognitiiviset käyttäytymisterapiat ja erilaiset tietoisuus- (mindfulness) ja rentoutumisharjoitukset on todettu hyviksi menetelmiksi ahdistuksen hoidossa. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa painotetaan toistuvien pelkojen ja huolen tunteiden käsittelyä ja keskitytään siihen, miten ajatuksiin, tunteisiin ja toimintaan pystytään vaikuttamaan juuri sillä hetkellä. (Mielenterveystalo n.d.). Tästä syystä osastohoidossa tulee huomioida, ettei ahdistusta tule hoitaa ainoastaan lääkkeitse aina, kun potilasta vähänkin ahdistaa, tai kun potilas sitä pyytää, sillä hoidon tarkoituksena on auttaa potilasta oppimaan ahdistuksen tunteiden käsittelyä ja niiden kanssa selviämistä. Lääkkeillä hoidetaan ahdistuksen oireita, mutta ei ns. paranneta ahdistusta sairautena. Sairaanhoitajan tulee siis keskittyä olemaan tukena ja tarjoamaan ja ohjaamaan muita ahdistuksesta selviytymiskeinoja lääkehoidon sijaan tai sen ohella, potilaan tila ja psyykkinen jaksaminen huomioiden. Luottamuksellinen hoitosuhde ja kyky lukea potilaan tilaa ovat keskeisiä.

-Sami Salminen

Ahdistuksen lääkehoito

Ahdistuksen hoitoon käytetään yleisesti ottaen bentsodiatsepiineja, jotka ovat rauhoittavia lääkkeitä ja rakenteeltaan sekä myös farmakologisilta ominaisuuksiltaan keskenään hieman poikkeavia. Bentsodiatsepiinit voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään perustuen niiden vaikutusmekanismiin ja rasvaliukoisuuteen. Rasvaliukoisuus vaikuttaa lääkeaineen imeytymisen nopeuteen sekä sitä myöten vaikutuksen kestoon, joten bentsodiatsepiinit jaetaankin lyhyt-, keskipitkä- ja pitkävaikutteisiin. Tämä jako perustuu lääkken puoliintumisaikaan, ja muun muassa diatsepaami on pitkävaikutteinen rauhoittava lääke. Keskipitkävaikutteisia ovat esimerkiksi oksatsepaami ja loratsepaami.  Näiden lisäksi ahdistuksen hoitoon käytetään myös mm. alpratsolaamia. Muidenn lääkeryhmien lääkeaineista käytetään ahdistuksen hoitoon esimerkiksi busipironia, hydroksitsiinia ja pregabaliinia.
Alpratsolaami (kauppanimillä Alprox, Xanor) soveltuu ahdistuneisuuden hoitoon korkeintaan 8-12 viikon ajaksi, ja tämä lääkitys altistaa riippuvuudelle. Riippuvuusriskin takia tulee aina tarkkaan arvioida, onko tämän lääkkeen aloittaminen todella välttämätöntä, ja lääkitys tulee lopettaa asteittain. Tämä lääke voi paradoksaalisesti aiheuttaa myös ärtyneisyyttä, rauhattomuutta ja jopa hallusinaatioita.
Diatsepaamia (kauppanimillä Diapam, Medipam, Stesolid) käytetään muyös ahdistuneisuuden hoitoon, sekä myös jännitys- ja tuskatilojen hoitoon ja esimerkiksi rauhoittavana lääkkeenä kirurgista toimenpidettä edeltävässä esilääkityksessä. Diatsepaami soveltuu myös alkoholin aiheuttamien vieroitusoireiden hoitoon. Tämäkin lääke aiheuttaa riippuvuutta, ja sen lopetus tulee tehdä asteittain. Maksimikäyttöaika tälläkin lääkkeellä on 8-12 viikkoa.
Loratsepaami (kauppanimellä Temesta) soveltuu ahdistuksen hoitoon sekä erityisesti psykoosiin liittyvien ahdistusoireiden lyhytkestoiseen lievitykseen. Loratsepaamin maksimikäyttöaika on myös 8-12 viikoa, ja lopetus tulee riippuvuusriskin vuoksi toteuttaa asteittain. Myös loratsepaamia voidaan käyttää myös kirurgisen toimenpiteen esilääkityksenä.
Oksatsepaamia (kauppanimillä Opamox, Oxamin) käytetään ahdistusoireiden lisäksi myös jännitysoireisiin ja unettomuuteen. Lääkettä ei suositella käytettäväksi pidempään kuin 12 viikkoa, mutta jos lääkeainetta käyttää pidempään, tulee lopetus tehdä asteittain lääkärin valvonnassa.
Ahdistukseen käytettäviä muita lääkkeitä kuin bentsodiatsepiineja ovat esimerkiksi busibironi, hydroksitsiini, ja pregabaliini. Busibironia (kauppanimellä Busbar) käytetään ahdistusoireiden ohella myös masennuksen hoitoon, ja sen hyöty on hitaan vaikutuksen myötä se, ettei se aiheuta väsymystä tai riippuvuutta ja on täten turvallinen lääke käyttää ahdistuksen hoitoon. Busibironin haittavaikutuksena voi esiintyä muun muassa huimausta, päänsärkyä, heikotusta ja pahoinvointia.
Antihistamiineista hydroksitsiinia (kauppanimellä Atarax) käytetään rauhoittavana lääkkeenä lähinnä aikuisten ahdistuksen lääkehoitoon. Hydroksitsiinin etuna on se, ettei se aiheuta sen käyttäjälle riippuvuutta ja sen myötä siihen liittyviä ongelmia. 
Pregabaliinia (kauppanimellä Lyrica) käytetään yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoitoon. Kyseisen lääkeaineen käyttöönottoa tulee aina harkita tarkkaan, sillä haittavaikutuksia tällä lääkeaineella on paljon. Haittavaikutuksista yleisimmät ovat heitehuimaus eli huimaus liikkuessa sekä uneliaisuus. Muita haittavaikutuksia ovat esimerkiksi ärtyneisyys, lisääntynyt ruokahalu, vapina, sekavuus, liiallisesti kohonnut mieliala, muistivaikeudet, pahoinvointi, näön häiriintyminen, nivelkivut ja lihasten kouristelu, turvotus ja painonnousu.

-Hanna Rinta-Aho


Lähteet:

Ahdistuneisuushäiriöt. Mielenterveystalo, n.d. Verkkodokumentti. Luettu 31.01.2018. Luettavissa: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/ahdistuneisuushairiot.aspx

Mistä yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä on kyse? Mielenterveystalo, n.d. Verkkodokumentti. Luettu 31.01.2018. Luettavissa: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/ahdistuksen_omahoito/Pages/osio1.aspx

Huttunen, Matti 2017. Mitä ovat ahdistuneisuus- ja pelko-oireiset häiriöt? Duodecim terveyskirjasto. Verkkodokumentti. Luettu 31.01.2018. Luettavissa: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.plain?p_artikkeli=lam00057  

Huttunen, Matti 2016. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Lääkärikirja Duodecim. Verkkodokumentti. Luettu 31.01.2018. Saatavilla sähköisenä: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00555#s3

Kommentit

  1. Opettajan kommentti: Tärkeä aihe, koska ahdistuneisuushäiriö on toisaalta oma diagnoosinsa, toisaalta ahdistus oireena kuuluu osana muita psyk. sairauksia. Ahdistus on myös terveen ihmisen normaali tunne, jolla on elämässä oma tehtävänsä. Teillä on tässä hyvä ja kurssin tavoitteisiin nähden ihan riittävä pohja, Tekstiä olisi miellään lukenut enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannan osuus lääkkeellisestä hoidosta nyt lisätty!

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus Sami! Videosta ehdottomasti plussaa. Kirjoitus oli lyhyt ja ytimekäs.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hoitosuhdetyöskentely ja psykososiaaliset auttamismenetelmät

Skitsofrenia -taudin syntyyn vaikuttavia tekijöitä