Mielenterveys- ja päihdehoitotyön oppimispäiväkirja -Salminen & Rinta-Aho

Ahdistus on tavalliseen elämään kuuluva normaali tunne. Ahdistuksen ja pelon tunteiden perimmäinen tarkoitus varoittaa ihmistä esim. vaarasta, ja on täten tärkeä biologinen tekijä ihmisen selviytymiselle. Epämääräinen ahdistus, jonka syytä on vaikea määrittää, joka on epätavallisen voimakasta ja/tai pitkäkestoista, ei kuitenkaan ole normaalia. Ahdistuneisuus aktivoi elimistön sympaattista hermostoa ja saattaa tätä kautta ilmetä myös somaattisina oireina, kuten vatsakipuna ja ripulina, takykardiana, rintatuntemuksina tai -kipuna, päänsärkynä, suun kuivumisena, hikoiluna ja vapinana (Huttunen 2017). Pitkään jatkunut ahdistus on henkisesti ja fyysisesti rasittavaa ja haitata arkea ja alentaa toimintakykyä. (Mielenterveystalo n.d.). Ahdistuneisuutta ilmenee eri asteisena lähes kaikissa psykiatrisissa sairauksissa ja häiriöissä (Huttunen 2016). Ahdistuneisuushäiriöt käsittävät useampia häiriöitä, joista tavallisimmat ovat:           Paniikkihäiriö, jossa ilm...

Skitsofreniasta lyhyesti Skitsofrenia on elinikäinen, vakava psyykkinen sairaus, joka voi ilmetä monin eri tavoin. Skitsofreniaan voi kuulua esim. äänien kuulemista ja todellisuuden tajun poikkeavuutta (ihminen ei erota ympäröivää todellisuutta alitajunnasta nousevista ajatuksista ja peloista). Skitsofrenian oireista puhutaan joko positiivisina tai negatiivisina oireina. Positiivisissa oireissa ihmisen ns. normaaliin olotilaan tulee jotakin lisää, esim. ääniharhat, ja negatiivisissa oireissa ihmisen normaalista olotilasta lähtee jotakin, kuten tunne-elämän ja -ilmaisun latistuminen. Skitsofrenia jaetaan oireiden perusteella alatyyppeihin: paranoidinen (”harhaluuloinen”, johon saattaa liittyä esim. pelko vainotuksi tulemisesta), hajanainen, katatooninen ja erilaistumaton (ns. ”sekamuotoinen”) skitsofrenia. Skitsofreniassa harha voi olla ikään kuin jäänyt päälle, eli sairastunut kuulee ääniä jatkuvasti, tosin ne voivat olla välillä hiljaisempia/huomaamattomampia ja välillä korostunee...

 Ammatillinen vuorovaikutus ja hoitosuhde Kaikki lähtee ammatillisesta vuorovaikutuksesta Mielenterveyshoitotyössä ammatillinen vuorovaikutus ja yhteistyösuhde hoitajan ja potilaan välillä on keskeinen hoidon menetelmä. Vuorovaikutuksen, esim. molemminpuolisen keskustelun eli dialogin kautta hoitaja saa tietoa potilaan tilasta. Hoitajan tulee aktiivisesti kuunnella ja havainnoida mistä ja miten potilas keskustelee, huomioiden myös mitä potilas jättää sanomatta, onko potilas peloissaan, aggressiivinen, tai mitä muuta hän viestii olemuksellaan. Potilas tuo vuorovaikutussuhteessa tietoa hoitonsa työvälineeksi. Hoitaja hoitaa potilasta keskustelun kautta esimerkiksi motivoimalla, tukemalla ja myös rajaamalla. Vuorovaikutuksen kautta muodostuva yhteisymmärrys hoidon tavoitteista ja toteutuksesta on välttämätöntä hyvän hoidon toteutumiselle. Vuorovaikutuksen on oltava molemminpuolista osallistuvaa vuoropuhelua, jossa etsitään ratkaisua potilaan ongelmiin yhdessä, potilaan voimav...

Taudinkuvasta ja epidemiologiasta Alkoholismia eli alkoholiriippuvuutta olen kuullut luonnehdittavan Suomalaiseksi kansansairaudeksi.  Alkoholiin liittyvä kuolleisuus Suomessa on kuitenkin ollut laskussa vuodesta 2008 lähtien, kääntäen 1980-luvulta jatkuneen nousun (Tilastokeskus 2016). Alkoholismi on krooninen riippuvuus-sairaus, johon voi kuulua sekä fyysistä että psyykkistä riippuvuutta.  Fyysisen riippuvuuden piirteisiin liittyy toleranssin kasvu, eli alkoholia pitää kuluttaa yhä suurempia määriä saman tyydytyksen saamiseksi, sekä käytön lopettamiseen liittyvät vieroitusoireet. Alkoholistin alkoholinkäyttö on hallitsematonta, ja johtaa usein ongelmiin eri elämänalueilla, kuten ihmissuhteissa ja töissä. Runsas alkoholinkulutus johtaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä useisiin jopa hengenvaarallisiin liitännäissairauksiin, yleisimpänä haimatulehdus ja maksakirroosi. (Huttunen 2016). Psyykkisen riippuvuuden piirteitä ovat mm. ongelman kieltäminen, ns. sairaudentunnottom...